Jatkojärjestelyjä ja vatsanväänteitä

ULAAN BAATAR, MONGOLIA

Oli mahtavaa nukkua jälleen kunnon sängyssä jurttamajoituksen jälkeen. Heräilimme yhdeksän maissa aamulla, pakkasimme tavaramme ja kirjauduimme ulos Golden Gobista. Siirryimme muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan Zaya Hosteliin, josta olimme varanneet huoneen jo ennen lähtöämme erämaaretkelle.

Saapuessamme Zayaan omistaja itse ei ollut paikalla, vaan hänen tyttärensä. Hänen mukaansa varauksemme oli saman omistajan toiseen hosteliin, mutta hetken jankattuamme hän löysi varaamamme huoneen. Kiireisimmän turistikauden päätyttyä syyskuun loppuun huoneemme oli muutaman euron halvempi alkaen lokakuun alusta kuin mitä meille oli kerrottu varaushetkellä. Tosin hintaan ei enää kuulunut aamupalaa. Se ei haitannut, koska käytössämme oli keittiö jääkaappeineen ja astioineen.

Tapasimme Sarahin ja Tomin Cafe Amsterdamissa. Hekin olivat nukkuneet hyvin ja Tomin huono olokin oli mennyt ohi. Söimme aamiaiseksi herkulliset sämpylät teen kera. Samalla juttelimme siitä, miten toimisimme mennessämme Nomadic Journeysiin keskustelemaan Länsi-Mongolian retkestämme. Olimme kaikki kiinnostuneita Kotkafestivaalista, mutta muuten retken anti oli liian epämääräinen.

Tavatessamme Janin kyselimme häneltä, onko retki vielä mahdollinen sekä millainen sisältö sille saataisiin. Hän kertoi, että voisimme majoittua kotkankasvattajien luokse ja nähdä heidän elämäänsä. Majoitusolosuhteet olisivat alkeelliset eikä hän vielä tiennyt, kuka olisi oppaamme. Koska olimme edelleen kiinnostuneita lähtemään, Jan lupasi selvittää kaiken tarvittavan huomiseksi. Lupasimme palata seuraavana päivänä asiaan ja ojensimme Janille Chinggis Khan -vodkapullon, jonka toivoimme hänen antavan Manille kiitokseksi hyvästä työstä erämaaretkellämme. Jan sanoi toimittavansa lahjan perille.

Tero vietti iltapäivän nettikahvilassa ladaten valokuviamme Flickr-albumiimme. Merja kirjoitteli blogijuttuja kannettavalla kämpällämme. Hauskana erikoisuutena oli, että Merjallakin oli nettiyhteys huoneessamme, joten tarvittaessa pystyimme olemaan yhteydessä toisiimme chattaillen Facebookissa.

Illan tullen menimme syömään ravintola Californiaan, jota kehuttiin opaskirjassamme. Halusimme syödä jotakin muuta kuin mongolialaista ruokaa, jota olimme saaneet viime päivät erämaassa. Ravintola osoittautui suosituksi paikallisten keskuudessa. Se oli aika pieni, mutta ihan mukava. Tosin tässäkin ravintolassa, niin kuin suurimmassa osassa Ulaan Baatarin ravintoloita, sai polttaa tupakkaa. Ruokalista oli monipuolinen ja valitsemamme annokset herkullisia.

Tyytyväisinä kävelimme takaisin kämpällemme. Tero lähti vielä piipahtamaan läheisessä supermarketissa ostamassa aamiaistarvikkeita. Hän palasi juoksujalkaa takaisin, koska kassajonossa hänen vatsaansa alkoi vääntää. Hän ehti juuri ja juuri vessaan ennen katastrofia. Ilmeisesti hänen vatsansa ei oikein pitänyt jostakin, jota olimme juuri syöneet ravintola Californiassa.

Tilanne rauhoittui ja Tero meni uudestaan nettikahvilaan, jossa oli viettänyt pari tuntia iltapäivällä. Se huvi loppui lyhyeen, kun alueelle tuli sähkökatko. Tero palasi huoneeseemme, jossa Merja oli juuri saanut pikkupyykit pestyä. Alkoikin jo olla aika käydä nukkumaan, joten etsimme Nokia Tabletin tavaroidemme joukosta ja ryhdyimme kuuntelemaan Tasankojen susi -äänikirjaa toistaen saman kohdan kuin eilen, koska olimme nukahtaneet kesken kaiken emmekä muistaneet kuulemastamme mitään.