Venäjän vallan keskus

MOSKOVA, VENÄJÄ

Matkasimme metrolla Vladykinolta Revolutsiille kohteenamme Kreml. Istuimme hetkeksi vaatimattomalle aamupalalle pieneen kahvilaan puistossa lipunmyynnin alapuolella. Syötyämme kuivat keksit ja juotuamme pullotetut tuoremehut menimme jonottamaan lippuja Kremliin. Lippukojun edessä oli kaksi jonoa. Valitsimme summa mutikassa toisen ja jäimme ihmettelemään sen hidasta etenemistä.

Jonkin aikaa jonotettuamme pääsimme sisään lipunmyyntikojuun vain huomataksemme, että molemmat ulkona olevat jonot veivät samalle tiskille. Muut luukut olivat kiinni. Tiskiltä sai lippuja ja audio-oppaita eli nauhureita, joista voi kuunnella Kreml-opastuksen siellä kierrellessään. Jono eteni toivottoman hitaasti, koska audio-oppaat olivat loppuneet ja jouduimme odottamaan, että joku Kremlissä olevaa turisti palauttaisi omansa. Jostain syystä pelkkiä lippuja ilman audio-opasta ei voinut ostaa. Tällöin jono olisi edennyt huomattavasti sutjakammin.

Pitkällisen jonotuksen jälkeen pääsimme vihdoin tiskille. Hankimme kaksi lippua ja yhden audio-oppaan. Veimme reppumme portaiden alapäässä olevaan säilytykseen, koska sitä ei saanut viedä sisälle Kremliin. Mukaamme otimme opaskirjamme ja kameran. Tallustimme metallinpaljastimien läpi ja sisäänkäyntisiltaa Venäjän vallan ytimeen.

Kutafaya- ja Troidkaa-tornien ali käveltyämme olimme Kremlin muurien sisäpuolella. Vasemmalla puolellamme oli Kremlin vartioiden rakennukset, joita ympäröivät 800 Napoleonin kanuunaa. Pienet kanuunat oli pinottu rakennuksen reunamille. Tasaisin välein oli isompia kanuunoita mahtipontisesti kohti tiellä kulkijoita. Oikealla oli neuvostoaikainen marmorista, lasista ja betonista rakennettu kolossaalinen rakennus, jossa nykyisellään on Bolshoin ja Kremlin balettien käytössä.

Jatkoimme Venäjän presidentin ja hallituksen toimistorakennuksen ohi. Tämän rakennuksen viereen ei perusturistia päästetä, vaan kuljimme tarkoin määritettyä reittiä Sobornayan aukiolle. Aukion reunamilla oli neljä kirkkoa ja Iivana Julman kellotorni. Se oli aikoinaan Venäjän kirkkotoiminnan keskus.

Astuimme sisään ensimmäiseen kirkkoon, jonka seinät, katto ja paksut pilarit olivat kauttaaltaan valtavien ikonien peittämät. Kirkossa oli kuvattu muun muassa tuomiopäivää taivaineen ja helvetteineen sekä Neitsyt Mariaa. Yhtä seinää hallitsi niin sanottu tsaarin ovi, joka krumeluureineen oli varsin vaikuttavan näköinen.

Arkkienkeli Mikaelin kirkossa on 46 tsaarin haudat, joiden maanpäälliset osat veivät lähes koko kirkon lattiapinta-alan. Kävelimme hautapaasien keskellä yrittäen saada tolkkua niihin kyrillisillä kirjaimilla kirjoitetuista nimistä. Upea tsaarin ovi johtaa ikoniseinän toiselle puolelle, jossa on muun muassa Iivana Julman hauta. Kirkon täyttivät hengellisen laulun sävelet, kun pieni kuoro aloitti esityksensä.

Maassa Iivana Julman kellotornin vieressä on valtava tsaarin kello, joka on maailman painavin kirkonkello. Se painaa 200 tonnia eikä sitä ole koskaan soitettu. Lähistöllä on tsaarin kanuuna, joka on maailman suurikaliiperisin kanuuna. Sillä ei ole koskaan ammuttu. Kukaan ei siis tiedä, toimisiko kello tai kanuuna, mutta ovathan ne sentään kooltaan maailman suurimmat ja mahtavimmat.

Käväisimme pienessä vanhoja, englantilaisten kuninkaallisten pukuja esittelevässä näyttelyssä. Silmiinpistävin puku oli vaalea naisen asu, jonka helma oli sivuillepäin pari metriä leveä. Sellaisissa hepenissä ei nykyisistä 80-90 senttisistä ovista kuljettaisikaan, vaan tarvitaan kunnon palatsi isoine tanssisaleineen.

Pistäydyimme vielä Kremlin kauniissa puutarhassa, jossa kasvoi erilaisia, vanhoja omenapuita. Merja nappasi puusta yhden omenan ja mutusteli sen tyytyväisenä puistonpenkillä auringonpaisteessa istuen. Näitä herkkuja ei taidakaan olla tarjolla kuin näin syksyisin. Olimme kuunnelleet audio-opastamme kierroksemme aikana. Olimme hieman pettyneitä, että se keskittyi ainoastaan kirkkoaukioon. Samalla olisi voitu sivistää turisteja Kremlistä ja Venäjän valtaapitävistä laajemminkin.

Kävellessämme aukion reunaa takaisin portille päin katselimme, kuinka koko aukio täyttyi mustista tummaikkunaisista autoista. Autoista nousevilla kuljettajilla oli nappikuuloke korvassaan ja he selkeästi odottivat jotakin. Olikohan hallituksen kokous juuri päättymässä vai vain normaali työpäivä Kremlissä?

Tultuamme ulos Kremlistä istahdimme hetkeksi muurin vierustan puistoon syömään jäätelöä. Oli perjantai-iltapäivä ja moskovalaiset nuoret olivat kerääntyneet sankoin joukoin ruohikoille nauttimaan aurinkoisesta viikon päätteestä. Hymähdimme aina kun näimme harmaisiin maastopukuihin pukeutuneita miehiä, joiden selässä oli teksti “OMOH”. Katselimme ratsupoliisien kulkua ohitsemme ja suuntasimme Punaiselle torille.

Torin läpi ei päässyt kulkemaan. Jouduimme kiertämään sen ympäröivien kortteleiden toiselta puolelta, jotta pääsimme kuvausetäisyydelle Pyhän Vasilin katedraalista. Katedraali on hassunnäköinen värikkäine torneineen, kuin suoraan satukirjasta.

Pyörimme GUM-ostoskeskuksessa Punaisen torin laidalla. Löysimme valtavan herkkukaupan, josta löytyi kaikkea 40 000 ruplan (1 100 e) shampanjapulloista juustoihin, leipään ja suklaaseen. Ostimme yhden suklaalevyn ja herkullisen näköistä tuoretta leipää. Muuten GUMissa oli odotuksiamme vähemmän luksus-kauppoja. Loppujen lopuksi aika tavallisen oloinen ostoskeskus, vaikkakin hienolla paikalla ja upeassa, vanhassa rakennuksessa.

Otimme metron Arbat-kävelykadulle, jossa nautimme lounaan Sashlik-ravintolassa. Onneksemme menussa oli osa vaihtoehdoista käännetty englanniksi. Tero söi lohta ja Merja popsi vasikanlihaa, joka muistutti enemmän lihakeittoa kuin tavallista liha-annosta. Pehmeäksi haudutettu liha oli kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvää.

Tallustelimme kävelykadulla katutaiteilijoita katsellen. Olimme odottaneet jonkinmoista ostoskatua, mutta kyseessä oli enemmänkin ravintolakatu. Ravintoloiden ja kauppojen yläpuolella oli tavallisia, pastellisävyisiä asuinrakennuksia. Kadun loppupäässä on graffitein töhritty Rauhanseinä, joka koostuu sadoista yksittäismaalatuista laatoista. Niiden yhteisenä teemana on kansainvälinen ystävyys. Harmi, että seinä on niin pahoin sotkettu, että vain harva teos on enää erotettavissa.

Oli aika palata Arbatskayalta metrolla hotellille ja ryhtyä pakkaamaan seuraavan päivän lähtöä varten.