Syntyjä syviä buddhalaisuudesta

ULAAN BAATAR, MONGOLIA

Herätessämme aamulla Anna ja Katrine olivat jo lähteneet kohti Kiinaa. Myöhemmin päivällä he tekstasivat meille, että juna Ulaan Baatarista Pekingiin oli todella hieno. Vaihdoimme Annan ja Katrinen huoneeseen jättäen Ivanan jatkamaan uniaan yksin 7 henkilön huoneeseen.

Teimme aamupalaa. Sen valmistuttua Ivanakin oli jo hereillä. Istuimme keittiönpöydän ääressä keskustelemassa buddhalaisuudesta. Tero mainitsi, että hänen mielestään länsimaalainen tieteeseen ja logiikkaan perustuva kasvatus, joka rohkaisee kyseenalaistamaan asioita, on este vahvalle uskolle. Näin varmasti onkin, mutta Ivana sanoi olevan oleellisinta löytää oma opettajansa buddhalaisuuden polulla ja sen jälkeen heittäytyä hänen opetettavakseen täydestä sydämestä. Hänen mukaansa uskossa ei pääse pitkälle ilman osaavaa opettajaa, jonka valinta on tärkeä askel.

Buddhalaisuus on nykypäivänä varsin patriarkaalinen uskonto, vaikka buddhan alkuperäinen oppi ei suoranaisesti määritellyt naista miestä alempiarvoisemmaksi. Ivana kertoi, että hän tietää olevan olemassa ainakin yksi nainen, joka on valaistunut eli buddhan määritelmän täyttävä. Ja osa nykyisistä laamoistakin on naisia.

Keskustelimme myös siitä, että puhtaimmillaan buddhalaisuuteen kuuluu välttää lihansyöntiä. Mutta samaan hengenvetoon totesimme, että Dalai Lamakin syö lihaa lääkärinsä määräyksestä. Tero sanoi omanneensa aikoinaan hyvin naivin näkemyksen buddhalaisuudesta ja munkeista. Se rapisi ensikäynnillä Thaimaassa, jossa törmäsimme moniin tapauskovaisiin munkkeihin, joilla ei ollut sen syvempää pyrkimystä yhtään mihinkään. Illalla Tero törmäsi nettikahvilassa nuoreen buddhalaismunkkiin, joka surffaili pornosivustoilla munkkikaapu päällään. Tämä todisti hyvin sen, miten kaikissa kirkkokunnissa löytyy ihmisiä laidasta laitaan. Silti olimme sitä mieltä, että ehkäpä munkkikaavun olisi voinut jättää kaappiin, kun suuntasi nettikahvilaan.

Henkevien aamukeskusteluiden jälkeen vetäydyimme hetkeksi huoneeseemme lepäilemään, kunnes oli aika suunnata jälleen Cafe Amsterdamiin tapaamaan Tomia ja Sarahia. Keskusteltuamme jälleen siitä, mitä tekisimme Länsi-Mongolian retken osalta suuntasimme Nomadic Journeysiin veivaamaan asiaa Janin kanssa. Retki oli sisällöltään ikävän häilyvä ja sen hinta oli noussut. Päätimme yksissä tuumin jättää lopullisen päätöksen tehtäväksi ensimmäisen retkemme jälkeen. Jan lupasi pitää lentovaraukset voimassa siihen asti.

Paluumatkalla piipahdimme paikallisella markkina-alueella, jossa myytiin pääasiassa vihanneksia. Valikoima ei ollut kovin monipuolinen, vaan joka kojusta tuntui löytyvän porkkanoita, perunoita, kaaleja ja meloneita. Tom ja Sarah jatkoivat matkaa nähtävyyksiä tiirailemaan. Merja palasi kämpällemme Teron suunnatessa nettikahvilaan skypeilemään Raija-äitinsä kanssa.

Illan pimettyä menimme syömään kasvisravintola Luna Blancaan lähelle hosteliamme. Jos emme olisi olleet varmoja, että olemme tiukassa kasvisravintolassa, olisimme epäilleet syövämme lihaa. Merjan ruoka muistutti lihapullia ja Tero popsi erilaisia mykyjä. Juomaksi otimme paikalliset marjamehut, jotka olivatkin aika tuhtia tavaraa.

Ulkona oli jäätävän kylmää. Se sai meidät pohtimaan, miten pärjäisimme jurttamajoituksessa erämaassa. Ulaan Baatarissa kämppämme oli liiankin lämmin. Jouduimme nukkumaan vähintään yksi ikkuna auki, jottemme olisi läkähtyneet. Lämpöpattereita ei pystynyt säätämään pienemmälle. Se oli sääli, koska keskustan lähistöllä oleva kivihiilillä toimiva lämmityslaitos oli varmasti yksi suuri syyllinen kaupungin käsittämättömän huonoon ilmanlaatuun.