Kirkossa huivi päässä

EKATERINBURG, VENÄJÄ

Hyttysistä ja epämukavasta sängystä huolimatta nukuimme kello kymmeneen aamulla. Söimme pikapuurot aamupalaksi ja yritimme käydä suihkussa. Hanoista tuli vain kylmää vettä, joten peseydyimme vain osittain ja siirsimme suihkuttelun myöhemmäksi. Aloitimme päivän kävelemällä ruuhkaisen kadunviertä rautatieasemalle.

Palvelukeskus oli kiinni, joten ei auttanut kuin yrittää lipunostoa tavalliselta lippuluukulta. Lipunmyyntiaulassa yritimme tulkita valtavasta aikataululistasta, mitkä junat menisivät Irkutskiin. Venäjän fraasikirjaa ja opaskirjojamme hyödyntäen saimme asiasta jonkinlaisen käsityksen, jonka perusteella Tero kirjoitti lapun kyrillisillä kirjaimilla lipunostoa varten. Jonotimme noin 15 minuuttia satunnaisesti valitsemallemme luukulle.

Myyjä ei osannut englantia, joten työnsimme hänelle lappumme. Hetken sitä tulkittuaan hän näpytteli konettaan ja totesi, että paikat löytyisivät. Hän kirjoitti lipunhinnan lappuumme. Hyväksyimme sen ja ojensimme hänelle passimme lipunkirjoitusta varten. Saimme liput seuraavaa parin päivän junamatkaamme varten ja olimme erittäin tyytyväisiä suoritukseemme.

Lähdimme kävelemään Ekaterinburgin keskustaa kohti. Tarkoituksenamme oli katsella nähtävyyksiä, joten otimme kohteeksi Romanovien ruhtinasperheen muistoksi rakennetun verikirkon. Tsaari Nikolas II ja hänen perheensä murhattiin kylmäverisesti ekaterinburgilaisen kauppiaan talon kellarissa 16.7.1918. Perhe on saavuttanut pyhimysstatuksen ja ihmiset tekevät pyhiinvaelluksia kirkkoon.

Kävelimme puiston läpi kauniille kirkolle, jonka edustalla oli iso rautaristi sekä patsaat perheenjäsenistä. Ihmettelimme hetken, mistä kirkkoon mennään sisään. Näytti kuin ihmiset olisivat menneet enemmänkin kirkon kellariin kuin itse kirkkoon. Ovessa oli kieltomerkit kameran- ja kännykänkäytöstä sekä kuva, jossa oli vedetty viiva tummahiuksisen naisen yli. Mietimme, miten naisen kuva pitäisi tulkita, muttemme keksineet mitään järkevää selitystä. Seurasimme ihmisiä saapuen kirkon kellarissa olevaan tilaan, jossa oli uskonnollisia esineitä myyviä kauppoja ja Romanovien perhettä muistavia alttareita.

Päästyämme suurinpiirtein tilan keskivaiheille vartija tuli pyytämään Merjaa takaisin ovelle. Siinä vaiheessa ymmärsimme ovessa olleen naista kuvaavan kieltomerkin. Se tarkoitti, että naiset eivät saa tulla kirkkoon ilman päähinettä. Oven vierestä löytyi huiveja, joista yhden Merja kietaisi päähänsä. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vartijalle, vaan hän käski Merjaa laittamaan farkkujensa päälle vielä pitkän kietaisuhameen. Ei auttanut muu kuin totella, vaikka tässä asussa Merja näyttikin mielestään aika hassulta. Nyt saimme kuitenkin rauhassa kierrellä tilassa ja katsella, kun syvästi uskovaiset paikalliset kumartuivat alttareiden edessä rukouksia mumisten.

Tultuamme ulos kirkon kellarikerroksessa päätimme käydä vielä varsinaisella kirkonovella. Siellä totesimme, että sinnekin pääsee sisään. Merja veti jälleen huivin ja kietaisuhameen päälle kirkon oven vieressä. Kirkko ei ollut sisäpuolelta mitenkään erityisen kaunis tai vaikuttava. Se ei oikein edes tuntunut kirkolta, paitsi että sen keskivaiheilla oli rivissä pieniä alttareita. Paikalliset suutelivat niitä, painoivat otsansa niihin ja koskettivat maata jokaisen edessä.

Verikirkon vieressä oli sympaattinen, pieni puukappeli. Se oli omistettu Romanovien perheen isotädille, marttyyriprinsessa Yelisaveta Fiodorovnalle. Myös hänet murhattiin heittämällä hänet myrkyllisiä kaasuja täynnä olevaan kaivokseen, jonne hänet haudattiin elävältä. Käväisimme myös tässä miniatyyrikappelissa, johon juuri ja juuri mahtui pari ihmistä sisään.

Totesimme, että Ekaterinburg oli ihan kaunis kävellessämme sen keskustan halki Iset-joen varrella olevaan puistoon. Piipahdimme puiston toisessa päässä olevan vesitornin sisällä, jossa oli kaikenlaista vanhaa krääsää. Antiikkia? Emme oikein ymmärtäneet, oliko kyseessä kauppa vai näyttely, mutta hetken pällisteltyämme palasimme takaisin ulos.

Jokivarren puisto oli myllerryksen kourissa. Toisella puolella jokea oli geologinen kuja eli erilaisia alueelta löydettyjä kivenmurikoita sikinsokin huonosti hoidetulle nurmikolle ripoteltuina. Kiertelimme niiden seassa ja yritimme tulkita kivien edessä olevia venäjänkielisiä kylttejä. Löysimme ainakin graniittia. Istuimme joenvarren penkille katselemaan kauhakuormaajien työskentelyä.

Etsimme Lonely Planet -opaskirjastamme sopivan lounasravintolan. Päädyimme uzbekistanilaiseen Nigora-ravintolaan, joka sijaitsi erään kerrostalon kellarissa. Ruokalista oli englanniksi ja siinä oli valokuvia, joten tilaaminen ei tuottanut ongelmia. Merja söi kanaa ja Tero kalaa oudon Pepsi-colan kera. Hintaa aterialle juomineen tuli lähes 30 euroa, joten mikään edullinen paikka se ei ollut.

Vatsa täynnä etsiskelimme Coffee.IN-nettikahvilaa, joka löytyikin lopulta erään ostoskeskuksen takapihalta. Otimme kaksi konetta käyttöön ja annoimme pantiksi 500 ruplaa eli 14 euroa, koska meillä ei ollut pienempää. Merja etsiskeli majapaikkoja Irkutskista ja muuta informaatiota Teron laittaessa valokuviamme Flickr-nettialbumiimme. Hinnoittelu perustui ajan lisäksi käytettyihin megatavuihin, joten Terolle allokoitu 7 euroa kului noin puolessa tunnissa. Yhden kuvan siirtäminen maksoi näin ollen karkeasti arvioiden 35 senttiä, vaikka toki Tero teki muutakin kuvien latautuessa taustalla. Kokonaisuudessaan kulutimme tunnnissa netinkäyttöön 10 euroa. Paikka taisi olla yksi kalleimpia käyttämiämme nettikahviloita kautta aikojen.

Kävelimme joenvartta majapaikkaamme kohti. Katselimme korkeita, rakenteilla olevia taloja, joita tuntui olevan joka puolella Ekaterinburgia. Joenvarressa nuoriso skeittaili tai hengaili muuten vain. Ylitimme sillan ja jatkoimme toista puolta, kunnes junarata tuli vastaan. Kiertelimme hetken hieman eksyksissä kerrostaloalueella. Ylitimme junaradan pientä kävelysiltaa pitkin ja kauhistelimme sen toisella puolella olevaa roskakasaa, kunnes huomasimme tulleemme suoraan oman majapaikkamme kerrostalon pihaan. Aika hyvin suunnistettu tietämättä yhtään minne.

Kävimme tien toisella puolella olevassa supermarketissa ostamassa aamiaistarvikkeita ja palasimme kämpällemme. Pääsimme suihkuun, sillä kuuma vesi toimi. Vietimme loppuillan kirjoja lukien.