Kilometripylväiden bongailua

MOSKOVA - PERM, VENÄJÄ

Junassa nukkuminen oli hieman katkonaista. Merjaa ahdisti sängyn kapeus ja kovuus, mutta puhtaat lakanat helpottivat tilannetta. Erilaiset valot välkkyivät ikkunoista ja yönaikaiset pysähdykset saivat havahtumaan. Kaikesta huolimatta nukuimme kohtuullisesti kello kahdeksaan asti aamulla. Sasha jatkoi vielä uniaan toisessa alasängyssä.

Kävimme vuorotellen pesulla junan heiluvassa vessassa, jonka hana toimi ihan hyvin. Väsäsimme koottavat muovikippomme kasaan, kaadoimme niihin pikapuuroainekset ja Tero haki vaunun toisesta päästä vaunuemännän luota samovaarista kiehuvaa vettä kippoihin. Näin saimme aamupuurot kätevästi valmistettua.

Aamupäivä kului opaskirjaa lueskellen ja kilometripylväitä ikkunasta bongaten. Trailblazer-opaskirjassamme kerrotaan matkan varren näkymistä kilometrien avulla. Moskova on kilometri 0 ja siitä eteenpäin radan varressa on numerokyltti jokaisen kilometrin kohdalla. Opaskirjasta näkee myös pääpiirteittäin, missä juna pysähtyy ja miten pitkäksi aikaa. Kolmen palluran pysähdykset kestävät noin puoli tuntia, jolloin ehtii käydä ulkona vähän jaloittelemassa ja shoppailemassa joko laiturille tulleilta myyjiltä tai laiturin kioskeista riippuen asemasta.

Kilometripylvään 1267 kohdalla opaskirjamme kertoi meidän siirtyvän seuraavaan aikavyöhykkeeseen eli +2 tuntia Moskovan aikaan, joka on +3 tuntia Helsingin aikaan verrattuna.

Kilometrin 1340 kohdalla ohitimme Mendeleevon kaupungin, joka on saanut nimensä Dmitri Medeleevin mukaan. Kyseinen heppu kehitti 1800-luvun loppupuolella alkuaineiden jaksollisen järjestelmän taulukon, jota ainakin me olemme joutuneet opiskelemaan aikoinaan koulussa kemian tunneilla.

Seuraava kaupunki kilometrin 1387 kohdalla oli Chaykovskaya, jonka lähistöllä säveltäjä Tchaikovsky on syntynyt. Tällaista nippelitietoa on ihan hauska lukea junamatkan ratoksi. Lisäksi opaskirjamme kertoo, minkä kilometrien kohdalla kannattaa olla kamera valmiina ja kummalla puolella junaa näkyy jotain mielenkiintoista. Ikkunat tosin ovat melkoisen likaiset, joten kuviin tulee likaläikistä taiteellinen vaikutelma.

Ennen Permiä ehdimme vielä nauttia hyttiimme tarjoillun lounaan. Alkupaloiksi saimme herkullista shi-keittoa ja pääruoaksi kalaa, riisiä ja porkkana-kaaliraastetta. Saavuimme Permiin ylittäen siltaa pitkin Kama-joen. Permissä kilometrin 1436 kohdalla juna pysähtyi puoleksi tunniksi, joten ehdimme hyvin nousta junasta asemalaiturille.

Aseman ulkopuolella etsimme bussia Permin keskustaan, joka sijaitsi noin kahden kilometrin päässä asemasta. Ennen kuin ehdimme saada selville, miten paikallinen bussisysteemi toimii, Sasha kurvasi kaverinsa auton kyydissä eteemme ja vaati meitä nousemaan kyytiin. Otimme tarjouksen kiitollisena vastaan. Valitettavasti kuljettajana toimiva Sashan ystävä ei osannut kuin venäjää. Matka taittui vähän turhankin hurjaa vauhtia. Kiittelimme auttajiamme vuolaasti Hotel Uralin edessä ja he hurauttivat pois jättäen meidät ihmettelemään edessämme jököttävää isoa hotellia.

Merja kävi katsastamassa hyvin englantia puhuvan vastaanottovirkailijan tarjoaman huonevaihtoehdon, joka osoittautui ihan mukavaksi, mutta hyvin venäläistyyliseksi. Otimme huoneen, veimme tavarat sinne ja lähdimme kaupungille kävelemään. Kävimme katsomassa, olisiko muutaman korttelin päässä sijaitseva matkatoimisto näin sunnuntaina auki, muttei ollut.

Jatkoimme matkaa ja löysimme ison supermarketin. Kävimme siellä ostamassa eväitä hotellihuoneeseemme. Reppu piti jättää lukolliseen kaappiin marketin eteiseen, mutta muuten kauppa oli kuin mikä tahansa hyvin varustettu S-Market Suomessa. Tyytyväisinä palasimme toista reittiä hotellillemme, jossa yritimme saada wifi-yhteyttä toimimaan kannettavalla tietokoneellamme. Valitettavasti se ei onnistunut. Niinpä vietimme iltaa huoneessamme BBC:tä katsellen ja lavuaarissa pyykkiä pesten.

Video: Näkymä junan viimeisestä vaunusta