Kiireinen lähtö

HELSINKI, SUOMI – MOSKOVA, VENÄJÄ

Puuskutimme kuutosen raitiovaunun takapenkillä. Tero oli hypännyt rinkkojemme kanssa vaunuun juuri ovien sulkeutuessa. Raitiovaunu lähti samantien. Meille oli tullut kiireinen lähtö kotoa, vaikka yritimme suunnitella kaiken niin ettei mikään jäisi viime tinkaan. Suunnitelma ei tietenkään toiminut näin tai emme jaksaneet jatkuvasti olla tehokkaita ja edistää asioita aikataulun mukaisesti. Jotenkin kokoajan tuli myös lisää hankintoja ja hommia hoidettavaksi. Viimeinen päivä kotona sujui siivotessa ja viimeisiä tavaroita pakatessa. Ehdimmepä piipahtaa Merjan vanhemmilla syömässäkin.

Nyt istuimme kuitenkin raitiovaunussa matkalla Arabianrannasta Helsingin keskustaan. Matka alkoi kiskoilla heti kotiovelta lähtien. Samaan vaunuun sattui Teron tuttava. Hän oli menossa treenaamaan savate formea. Tuntui hullulta kertoa, että me tässä lähdemme kolmeksi kuukaudeksi reissuun. Tällä kertaa kohteenamme ovat Venäjä, Mongolia ja Japani. Jännitys alkoi kohota samantien. Miten sitä aina tajuaa vasta matkaan lähtiessä, että on ihan oikeasti lähdössä? Siihen asti lähtö tuntuu jotenkin kaukaiselta ja vain ajatukselta.

Saavuimme Helsingin rautatieasemalle klo 17.55. Etsimme käsiimme Teron äidin, Raijan, ja Pärren. He olivat tulleet saattamaan meidät matkaan. Juna ei ollut vielä tullut raiteelle kahdeksan, josta sen oli määrä lähteä. Tolstoi-juna saapui klo 18.10. Meidän vaunumme sijaitsi sen kauimmaisessa päässä; vaunu numero 12. Jouduimme kävelemään niin pitkälle, että aseman katos loppui. Ulkona satoi vettä. Halasimme Pärreä ja Raijaa hyvästiksi ennen kuin ojensimme lippumme vaunuisännälle. Hän toivotti meidät tervetulleeksi.

Astuimme junaan. Paikkamme sijaitsivat lähes vaunun toisessa päässä; numerot 27 ja 28. Tero otti alasängyn ja minä ylemmän. Perässämme vaunuhyttiimme tuli Matthew, iloinen ja puhelias kalifornialaismies, joka asuu tätä nykyä Moskovassa venäläisen tyttöystävänsä kanssa. Matthewn äiti on kotoisin Tsekeistä, joten hänestä Venäjä oli tuntunut heti hänen sinne saavuttuaan kotoisalta. Hän on asunut Moskovassa kolme vuotta englantia opettaen.

Järjestelimme tavaroitamme ja vilkuttimme Raijalle ja Pärrelle junan lähtiessä liikkeelle kello 18.23. Juttu luisti Matthewn kanssa. Keskustelu kääntyi hyvin pian Georgian sotaan. Matthew kertoi venäläisen median näkökulmista sotaan. Emme ainakaan itse olleet suomalaisesta mediasta huomanneet sellaista yksityiskohtaa, että Venäjä olisi alunperin kääntynyt YK:n puoleen hakemaan hyväksyntää aseelliselle puuttumiselle tilanteeseen. Kun asiaa vatvottiin YK:ssa vähän turhan pitkään, Venäjä päätti toimia omin luvin.

Keskustelimme myös kevyemmistä aiheista, kuten venäläisestä tapakulttuurista, saamelaisista ja Suomesta. Matthew oli aikaisemmin käynyt Lappeenrannassa ja tällä kertaa Helsingissä. Hänen oli pitänyt hakea bisnes-viisumiinsa jatkoaikaa. Hän piti Suomesta ja sanoi, että voisi hyvinkin kuvitella asuvansa maassamme. Hytin pöydällä oli venäjänkielisiä tullauslomakkeita. Täytimme ne Matthewn opastuksella.

Moskovalainen Dimitri liittyi seuraamme Kouvolassa. Hän on ammatiltaan kansainvälinen juristi ja tekee töitä muun muassa Imatralla ja Maltalla. Dimitri puhui hyvää englantia, joten vielä emme joutuneet testaamaan venäjän fraasikirjan käyttötaitojamme. Rajamuodollisuudet Vainikkalassa sujuivat ongelmitta. Dimitri oli aiemmin sanonut, ettemme tarvitse vaivoin täyttämiämme tullauslomakkeita, jos ei meillä ole mitään tullattavaa. Emme siis antaneet niitä rajavartijoille.

Meitä oli kovasti varoiteltu puhumasta politiikkaa venäläisten kanssa, mutta minkäs teit kun Dimitri samantien alkoi jaaritella Medvedevin ja Putinin edesottamuksista ja tehdä syväanalyysiä Venäjän johtomiehistä. Hänellä oli vahvat mielipiteet Georgian sodasta. Juristina hän oli sitä mieltä, että mikään ei oikeuta hyökkäystä toiseen maahan, ja että se on aina sodanjulistus. Keskustelun lomassa harjoittelimme vähän venäjänkieltä Dimitrin opastuksella.

Merja käväisi iltapesulla vähän ennen puolta yötä Moskovan aikaa ja muut seurasivat perässä. Muu vaunun väki näytti jo nukkuvan. Junan puksuttaessa ja heiluessa eteenpäin nukahdimme välillä ihan syväänkin uneen. Meillä oli hyvä tuuri hyttikumppaneiden osalta. Mielenkiintoisten keskustelujen lisäksi hekin halusivat nukkua hyvin. Merja heräsi aamulla kello 7 ja kävi aamupesulla ennen ruuhka-aikaa, joka alkoi noin 7.30. Kello 8 vessa suljettiin, kun aloimme lähestyä määränpäätämme eli Moskovan Leningradsky-rautatieasemaa.