Rantahietikolta keskustan vilskeeseen

PLAYAS DEL ESTE – HAVANNA, KUUBA

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Laitoimme 40-kertoimista aurinkovoidetta ja lähdimme rannalle kävelylle. Tällä kertaa rannalla oli varsin rauhallista, vaikkei meidän toki tarvinnut siellä yksin olla. Aurinko, meri ja pehmeä hiekkaranta muodostivat täydellisen idyllin, jos ei huomioinut hiekalla olevaa roskamäärää ja rannan läheisyydessä olevien rakennusten kuntoa.

Kävelimme puolisen tuntia kuubalaista rantaelämää ihmetellen. Pieni ryhmä pelasi pöydän ääressä dominoa. Nainen loi hiekasta mahallaan makaavan naisfiguurin veden rajaan. Perhe istui rantahiekalla leikkiä laskien ja toinen ilotteli vedessä. Ystävien ja perheiden läheisyys oli jälleen kouriintuntuvaa. Käännyimme ja palasimme takaisin. Kävimme yksitellen pulahtamassa Atlantin aaltoihin. Toinen jäi odottelemaan rannalle kameran ja kännykän vahdiksi. Vesi oli todella lämmintä. Pehmeä hiekkapohja hyväili jalkoja kävellessäni takaisin rantaan. Teron käydessä uimassa otin valokuvia vanhasta, valkoisesta Fordista joka mielikuvissani edustaa kuubalaista kulttuuria.

Palasimme huoneeseemme vähän ennen kello 12, jotta ehdimme käydä pikaisesti suihkussa ja pakata tavaramme ennen check-outia. Halusimme käyttää nettiä puoli tuntia hotellin koneella. Meidän oli kuitenkin ostettava tunnin kortti, koska puolen tunnin kortit olivat loppuneet. Emme olleet saaneet vastausta Havannasta varaamamme hotellin nettivaraussysteemistä. Päätimme siis vain mennä hotellille ja unohtaa koko asian. Istuskelimme hetken uima-altaalla. Kävimme lounaalla. Tero jätti hieman kalaa hotellin kissoille, jotka tuntuvat aina olevan nälkäisiä. Ne ovat myös todella säikkyjä. Ilmeisesti hotellin henkilökunta ei paljon kissoista perusta. Se hieman ihmetyttää meitä, koska kissoja on tällä hotellilla aikamoinen määrä. Ne norkuvat aina ruoka-aikaan ravintolan edustalla.

Bussikuljetus kohti Havannaa lähti hotelliltamme kello 14.30. Bussi oli noin puolillaan, mutta täyttyi läheisestä toisesta hotellista äärimmilleen. Matka hujahti nopeasti ja pian olimmekin Havannan vanhan kaupungin laitamilla, jonne bussi meidät jätti. Nappasimme lennosta munataksin eli keltaisen, pienen, munanmuotoisen moottoripyörän päälle rakennetun kulkuvälineen, joka muistuttaa pitkälti Thaimaan tuk-tukeja tai Intian riksoja.

Saavuimme Hotel Inglaterraan, josta onneksemme löytyi parvekkeellinen huone meille jo tänään, vaikka olimme tehneet varauksen vasta huomiselle. Valitettavasti jouduimme maksamaan ensimmäisestä yöstä listahinnan, joka oli noin 35% kalliimpi kuin nettivaraushinta. Huone ei ihan vastannut sitä tasoa, jota neljän tähden hotellilta odottaisi, mutta päätimme silti jäädä. Toisaalta juuri tällaisessa historianhavinaisessa hotellissahan Havannassa pitääkin yöpyä. Tosin mielestämme historian havinaa voisi luoda, vaikka huone olisikin luksuskunnossa. Esimerkiksi huoneen lattia on todella hieno, samoin lamput, mutta esimerkiksi tv:n ja jääkaapin voisi hyvin vaihtaa uusiin ja seinä- ja kattopinnat maalata.

Otimme valkoisen Lada-taksin Vedadon käsityöläismarkkinoille, jotka osoittautuivat pienemmiksi ja huonommiksi kuin vanhan kaupungin vastaavat. Kyseessä oli vain muutama koju matkamuistotavaroita. Toisella puolella tietä pyöri paljon paikallisia ison rakennuksen edustalla. Siellä näytti olevan jonkinlainen näyttely tai messut. Ostimme 70 sentillä liput itsellemme ja painuimme sisälle. Tarjolla oli erilaisia käsityöläiskojuja, taidetta sekä reppuja ja paperitarvikkeita koululaisille. Lisäksi puolittain ulkona olevalla alueella myytiin huonekaluja ja erilaisia virvokkeita sekä pikkusyötävää.

Pyörimme ympäri markkina-aluetta ihastellen erilaisia ruukkuja sekä kauniita nahkalaukkuja ja kenkiä. Monessa kojussa oli myös matkamuistoesineitä ja koruja. Ostimme samanlaiset rannekorut Terolle ja Danille. Viimeisestä kojusta ennen poistumistamme löysimme jännittäviä metallitaideteoksia. Ostimme itsellemme vanhan apteekkipullon, jonka ympärille oli rakennettu metallinen taideteos sudenkorentoineen. Pulloon oli myös laitettu metallisia kukkia.

Toivottavasti tulli ei takavarikoi kaunista matkamuistoamme kuubalaisena kansallisaarteena. Emme nimittäin saaneet ostoksestamme kuittia emmekä sertifikaattia. Opaskirjamme mukaan vietäessä taidetta ulos maasta pitää olla sekä kuitti että virallinen sertifikaatti Kuuban valtiolta. Rahallisesti kyse ei onneksi ole suuresta menetyksestä, jos pullomme jää tulliin, mutta muistollisesti meitä kyllä harmittaisi.

Kävimme syömässä jo hyväksi toteamassamme Paladar El Huron Azulissa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Ruoka oli taivaallisen hyvää ja sitä oli riittävästi. Ainoa mikä hieman häiritsi, oli ystävällisen tarjoilijan päättäväinen yritys myydä meille lisää ja lisää. Hänen mielestään syömme aivan liian vähän, vaikka olimme molemmat jo mättäneet sisäämme melkoisen määrän sapuskaa. Söimme alkupalaksi mausteisia perunapalleroita ja vastaleivottuja minisämpylöitä. Tero otti pääruoaksi kasvislasagnen ja minä kalaa. Palanpainikkeeksi nautimme valkoviiniä ja mineraalivettä. Hintaa aterialle kertyi yhteensä 30 euroa.

Kävelimme 2-3 kilometrin matkan takaisin hotellillemme. Halusimme jälleen katsella havannalaista katuelämää, joka on kiehtovan eläväistä. Matkalla ostimme pari vesipulloa. Tallustimme suoraan hotellimme nurkalle. Illan päätteeksi menimme hotellimme kattoterassille. Tero joi mojiton ja minä daiquirin. Oli hauska katsella katuvilinää ja kaupungin valoja korkeuksista. Tunnelman kruunasi Rumi-yhtye, joka esitti energisiä kuubalaisrytmejä basson, kitaran, rumpujen ja kastanjettien sekä laulun voimin.

Video: kattoterassin kuubalaisrytmit