Kosketus vallankumouspropagandaan

HAVANNA, KUUBA

Lämmin ja kostea ilma vastaanottaa meidät astuessamme ulos lentokoneesta. Kävelemme putkea pitkin Havannan lentokenttärakennukseen. Siellä nenäämme tulvahtaa tupakan, ilmeisimminkin kuubalaisten sikareiden tuoksu tai itse sanoisin ehkä ennemminkin lemahdus. Passien tarkastus kestää pitkään. Virkailija ottaa minusta kuvan ja tutkii papereitani sekä leimaa passini, kunnes hän lopulta päästää minut suljetusta ovesta eteenpäin. Toinen rinkkamme pyörii jo hihnalla saapuessamme vastaanottamaan laukkujamme. Toista laukkua saammekin odotella pitkään. Se tulee lähes viimeisenä pienen, epätoivoisen tauon jälkeen.

Ensitöiksemme vaihdamme paikallista valuuttaa, cuban convertibles (CUC), joiden kurssi vastaa suurin piirtein USA:n dollarin kurssia. CUC:tä ei pysty vaihtamaan missään muualla kuin Kuubassa. Kysyn infotiskiltä, miten lentokentältä kannattaa siirtyä Havannan keskustaan. Taksi on paras vaihtoehto. Virkailija ohjaa meidät taksien luo. Matka keskustaan on noin 25 kilometriä ja hinta 25 CUC:tä imastoidulla, modernilla taksilla.

Ensikosketus kuubalaiseen propagandaan on vaikuttava. Ensimmäinen tienvarsitaulu, jonka näemme toteaa “Terroristas” ja kuvana on Bushin ja Blairin kasvot. Muita iskulauseita ovat muun muassa “Victoria siempre” (Aina voittoon), “Patria o muerte” (isänmaa tai kuolema) ja “Viva revolucion” (Eläköön vallankumous). Vaikuttava näky on myös Che Guevaran valtava kasvokuva Comite Central del Partido Comunista de Cuba -rakennuksen seinässä. Se on upeasti valaistu pimeällä.

Aukion toisella puolella on iso monumentti Jose Martille, joka on yksi kuubalaisten vallankumoussankareista. Hän aloitti uransa toimittajana 1870-luvulla ja perusti Kuuban vallankumouspuolueen 1890-luvulla. Hän taisteli espanjalaisia valloittajia vastaan ja pyrki Kuuban itsenäisyyteen. Parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin kirjoittajana ja kansan innoittajana.

Saavumme Havannan vanhaan kaupunkiin, jossa on melko vähän katuvaloja vaikka on jo pilkkopimeää. Taksi jättää meidät aukion laidalle, koska monille vanhan kaupungin kaduille ei saa ajaa autolla. Samantien kohtaamme ensimmäisen avuntarjoajan. Valitettavasti nämä henkilöt eivät toimi pyyteettömästi, vaan odottavat vastalahjaa palveluistaan. Kieltäydymme kohteliaasti avusta ja tallustamme aukion toiselle puolelle, suuntaan johon meidät on ohjattu. Pimeässä on vaikea tietää, mikä rakennus voisi olla Hotel Los Frailes. Katsomme opaskirjamme karttaa. Käännymme tienristeyksestä oikealle ja siinähän se on. Ihanaa, kun on hotelli valmiiksi varattuna ja pääsemme samantien nukkumaan.