Kuorma-autollinen hyväntekeväisyyttä

PASTAZA, ECUADOR

Keskiviikon aamu alkaa mukavissa merkeissä, koska sade on vihdoin lakannut. Käyn ensitöikseni nurkan takana olevalla näköalapaikalla ihastelemassa aamu-usvaista Amazonin sademetsää, joka juuri alkaa avautua eteeni auringon ollessa jo korkealla. Ehdin myös käväistä pikaisella aamupalalla ennen Gloudinan rennosti johtamaa, mutta erittäin tehokasta käskynjakoa.

Tero jatkaa työskentelyä apinahäkillä, muttei mene tänään sinne sisälle. Rich saa pureman, muttei pahemmin loukkaannu, koska apina puree samaan kohtaan kuin edellisellä kerralla ja se on suojattu siteellä.

Minä, Richard, Gabriel ja uusi vapaaehtoinen Sara aloitamme keräämällä villihedelmiä. Poimimme sitruunapuista muutamia sitruunoita apinoille. Ne hierovat sitruunan mehua iholleen hyönteiskarkotteeksi. Sama toimii ihmisilläkin. Rikomme yhden hedelmän ja valelemme käsivartemme ja kasvomme sitruunamehulla. Ecuadorilaiset sitruunat ovat oransseja ja näyttävät enemmän mandariineilta kuin sitruunoilta. Maistamalla selviää, että ne ovat sitruunoita.

Seuraavaksi suuntaamme häkille, jossa on kaksi kapusiiniapinaa. Siivoamme koko porukalla pienemmän puolen häkistä, kunnes Ben tulee hakemaan toisen kihvelimme. He tarvitsevat sitä isolla apinahäkillä. Tämän jälkeen joudumme toimimaan vuorotellen. Työt sujuisivat nopeammin, jos keskukseen hankittaisiin enemmän lapionlapoja, joita täällä käytetään kihveleinä. Laitamme ruokaa häkkiin ja avaamme eri puolien välisen luukun. Emme ole riittävän nopeita sulkiessamme sitä ja toinen apinoista pääsee takaisin isolle puolelle. Onneksi se ei ole Tina.

Pystymme jatkamaan siivoamista, koska toinen apina ei hyökkää ihmisten kimppuun. Menemme Gabrielin kanssa sisään häkkiin apinan ollessa siellä. Se syö tyytyväisenä saamaansa kookospalaa. Jonkin ajan kuluttua vaihdamme paikkaa Richardin ja Saran kanssa. Lopuksi ripottelemme ruoat eri puolille häkkiä ja viritämme pitkän sokeriruo'on siten, että se näyttää kasvavan siinä, mihin sen laitamme. Apinoiden pitää oppia hyödyntämään sokeriruokoja luonnossa.

Gabriel haluaa siivota songo songon häkin. Sovimme, että hän aloittaa ja minä jatkan. Songo songo hyppää samantien Gabrielin niskaan. Meillä on tänään mukava ryhmä ja keskitymme hetkeksi ottamaan valokuvia. Mennessäni häkkiin songo songo majoittuu minun olkapäälleni eikä meinaa millään siirtyä siitä pois. Pitkällisen houkuttelun jälkeen Sara ehdottaa, että tekisin pari nopeaa kyykkyyn-ylös -liikettä. Tämä aiheutti songo songolle epämukavan tasapainottomuuden ja se siirtyi suosiolla puunoksalle istumaan minun sukeltaessani ulos häkin ovesta.

Siivosimme villa-apinan häkin ja pekareiden aitauksen ennen taukoa. Ihanaa, kun on vihdoinkin aurinkoista. Levittelemme Teron kanssa vaatteemme aurinkoon kuivumaan. Olemme yrittäneet kuivattaa niitä tuloksetta jo kolme päivää. Tänään onnistumme vihdoinkin.

Aamiaistauon jälkeen on aika kantaa hiekkasäkkejä. Tämä ei todellakaan ole porukan lempipuuhaa, mutta se on tehtävä, jotta hiekkaa voidaan käyttää sementin tekoon. Tero ja minä saamme tehtäväksi hiekan ja kivien lapioimisen säkkeihin alhaalla tienvarressa olevasta hiekkakasasta. Se on huomattavasti mukavampaa kuin itse säkkien raahaaminen ketjussa. Voimme itse säädellä tahtia eikä homma ole niin raskastakaan. Toisaalta aurinko paahtaa kuumasti. Valikoin säkit isosta kasasta, jossa osa säkeistä on rikkinäisiä. Pidän säkkejä auki, kun Tero lappaa niihin hiekkaa ja kiviä. Gabriel hakee säkit meiltä ja vie ne seuraavalle. Kaikki ovat asettuneet tasaisin välimatkoin alhaalta ylös keskukselle asti, jossa säkit tyhjennetään ja lähetetään takaisin alas.

Iso kuorma-auto pysähtyy Teron ja minun viereeni. Kuljettaja nousee autosta ja tervehtii meitä. Olemme hieman hämmentyneitä. Mistä oikein on kysymys? Mies selittää, että hänellä on lasti erilaisia tarvikkeita Flor de la Amazoniaan. Lähetämme viestin Gloudinalle, joka on jossain päin säkkiketjua. Kuorma-auto peruuttaa ohitsemme pihatielle.

Hiekkasäkkien täyttäminen ja kantaminen päättyy siihen. Gloudina ja kaikki vapaaehtoistyöntekijät tulevat kuorma-auton luo. Kyseessä on iso ja pitkään odotettu tavaralahjoitus, jonka sisällöstä kukaan ei ole täysin tietoinen. Ryhdymme tyhjentämään kuorma-autoa. Tavarat kannetaan läheisen talon terassikatoksen alle, johon ne jäävät odottamaan tarkempaa ohjeistusta kyläkokoukselta.

Kuorma-autosta puretaan isoja kaappeja, sänkyjä joissa on Mikki Hiiri- tai Snoopy-kaiverrus päädyssä, hieno ruokapöytä, sohvia, tuoleja, tietokoneita, dvd-soitin, iso tv, astioita, jääkaappi ym. ym. Keskukseen ei tarvita lähellekään kaikkia näistä tarvikkeista ja osa huonekaluista näyttäisi siellä todella kornilta. Tavaroiden tilaus on tehty yli vuosi sitten ja silloinkin sen tekijöinä oli kylän väki, ei Gloudina. Heille tarjoutui mahdollisuus saada tällainen lahjoitus ja toki se kannatti hyödyntää. Parin viikon kuluessa tavarat on kannettava ylös kukkulalle avaamattomina ja koskemattomina lahjoittajatahon tarkastusta varten. Sen jälkeen ne jaetaan keskuksen ja kylän kesken. Gloudina toivoo saavansa jääkaapin, koska keskuksen jääkaappi on surkeassa kunnossa.

Lounaan syötyämme menen Teron, Gabrielin ja ecuadorilaisen kanssa lopettelemaan apinahäkin eteisen rakentamista. Toimin lähinnä tavaroiden ojentelijana muiden kiipeillessä häkin katolla, väännellessä tongeilla rautalankoja ja hakkaillessa nauloja. Ecuadorilainen on todella kätevä käsistään ja hänellä on selkeä näkemys, miten homma pitää tehdä. Hän on yksi kylän nuorista miehistä, joka toimii Gloudinan rakennusmestarina saaden jopa pientä palkkaa työstään. Välillä hän ryyppää vähän liikaa, mutta niinhän suuri osa rakennusmiehistä Suomessakin... Saamme eteisen valmiiksi.

Löydämme majoitustiloistamme yhden sängyn yläpuolelta katosta tarantellan. Ben pyydystää sen. Gary yrittää syöttää sen nenäkarhulle, mutta tämä vain nuuhkaisee sitä. Tarantella metsästetään uudestaan purkkiin. Nenäkarhun häkkiin väsätään uutta ovea ja jotenkin kummallisesti Tero ja minä joudumme mukaan tähän puuhaan. Emme oikein ymmärrä, mitä meidän halutaan tekevän. Tarvitsemme Gloudinan selittämään hommaa. Lopulta joku muu hoitaa sen loppuun, koska he aloittivatkin sen työn.

Gloudina ja Tero ulkoiluttavat yhdessä vihreää papukaijaa. Gloudina saa sen ulos häkistään, koska se ei pelkää häntä. Keskuksen aukion laidalla Gloudina houkuttelee sen puunrungolle ja he vaihtavat Teron kanssa paikkaa. Lopulta papukaija kipuaa Teron käsivarrelle ja tämä lähtee kuljettamaan sitä läheisen puun oksalle, jotta se voisi harjoitella puussa liikkumista.

Papukaija saa päähänsä kivuta Teron käsivartta pitkin tämän niskaan. Se nokkaisee Teron niskaa kevyesti. Gloudina kysyy: “Otanko sen pois?” Tero antaa papukaijan kuitenkin vielä olla. Se on virhe. Papukaija ei selkeästikään vielä luota Teroon, joten se ryhtyy ihan tosissaan nokkimaan tämän niskaa. Papukaijan nokkaisu ei ole mikään ihan pikkujuttu. Se sattuu vietävästi, joten Gloudina kiiruhtaa houkuttelemaan papukaijan omalle käsivarrelleen. Menemme puhdistamaan Teron saamat haavat.

Pimeyden laskeutuessa istun kirjoittamassa tätä tarinaa. Kuuntelen sademetsän ääniä ja jonotan suihkuun. Ikkunassa olevan hyttysverkon läpi näen vehreitä puita. Erilaisten hyönteisten pitämä serenadi rauhoittaa päivän hässäkän jälkeen. Ricky nukkuu ovemme ulkopuolella. Rich ja kumppanit valmistavat meille illallista keittiössä. Ruoanlaittovuorot menevät nyt sujuvasti, kun asiasta päätetään aina aamuisin. Sade alkaa ropista peltikattoomme juuri sopivasti, kun kaikki ovat jo sisällä.

Käyn suihkussa jonotettuani viiden ihmisen verran. Istumme hetken huoneessamme juttelemassa Richardin ja Edin kanssa. He aikovat olla vain tämän viikon Flor de la Amazoniassa ja siirtyvät seuraavaksi viikoksi takaisin Santa Marthaan. Ed miettii, haluaako hän irtisanoutua vakituisesta työpaikastaan voidakseen jatkaa matkaa Ecuadorista Peruun, jonne hänen tyttöystävänsä on menossa kuukaudeksi. Keskustelemme työpaikan jättämisen riskeistä ja matkailun antoisuudesta, muttemme tietenkään voi antaa mitään yleispätevää neuvoa kuinka toimia.

Omasta mielestäni on tärkeää, että on saanut riittävästi jalansijaa työelämästä ennen kuin kannattaa ottaa riski ja irtisanoutua. Edellistä pitkää matkaamme varten irtisanouduin kehityspäällikön tehtävistä enkä ole katunut hetkeäkään kyseistä päätöstä. Matkaillessa kokee paljon ja kasvaa ihmisenä eri tavalla kuin perusarkielämässä. En missään nimessä vaihtaisi sapattivuosiani työvuosiksi.

“Dinner is ready” -huuto saa meidät lopettamaan keskustelun ja kiiruhtamaan keittiörakennukseen. Kello on kahdeksan ja olemme supernälkäisiä. Saamme pastaa ja tulista vihanneskastiketta sekä tänään leivottua herkullista leipää. Palan painikkeeksi on kerrankin veden sijasta mehua. Olemme todella tyytyväisiä illan ateriaan.

Tero on tehnyt nuotion sille varatulle paikalle katoksen alle. Ricky istuu hänen vieressään kuono hänen sylissään onnellisen näköisenä. Se rakastaa nuotion lämpöä. Tero rapsuttaa Rickyä kuonon alta. Istun nuotion äärellä riippumatossa. Ricky siirtyy luokseni rapsutettavaksi ja käpertyy pian tulen ääreen nukkumaan. Juttelemme muiden vapaaehtoisten kanssa malariasta. Tom on ollut vapaaehtoistyössä Ghanassa ja kertoo suurimman osan siellä olleista vapaaehtoisista saaneen malarian taudin ehkäisytableteista huolimatta.

Väsyttää. Tero lähtee katsomaan, kun kierteishäntäkarhuille syötetään taas heinäsirkkoja. Täytän vesipullomme keittiön vesihanasta. Pesen hampaat ja käperryn sänkyymme. Tero jää vielä keittiöön juttelemaan. Nukahdan sateen ropinaan ja viidakon ääniin.

Video: Gloudina rauhoittelee arkaa papukaijaa