Katkarapu-avokadoleipiä ja pakkaamista

MANCORA, PERU

Ratsastusretken jälkeen vaihdoimme uikkarit päälle ja pulahdimme mereen. Rantaan iskevät aallot olivat sen verran isoja, ettei varsinaisesta uimisesta oikein tullut mitään. Lilluimme sopivan viileässä vedessä ja hyppäsimme aallon tullessa ilmaan. Rannan läheisyydessä oli aika paljon kiviä, mutta myös kohtia joissa voi seistä ihanan pehmeässä hiekkapohjassa. Siirryimme merestä hetkeksi uima-altaalle ennen kuin menimme suihkuun huoneeseemme.

Söimme lounaan hotellimme ravintolassa. Tero tilasi mustekalaa spagetin kera ja Merja kalaa vihanneksilla. Teron annos oli vähän pettymys, sillä siinä ei ollut oikeastaan mitään muuta kuin spagettia ja mustekalaa. Merja taas oli erittäin tyytyväinen omaan valintaansa. Tero tilasi itselleen vielä katkarapu-avokadovoileivät ja Merja otti jälkiruoaksi letun hedelmien kera. Joimme molemmat limonadaa eli vettä, jossa on limeä ja sokeria. Juuri sopiva juoma tähän lämpötilaan.

Lounaan jälkeen kävimme läpi osan Perussa ottamistamme valokuvista. Niitä olikin jälleen kertynyt melkoinen määrä. Poistimme huonot ja turhat, mutta silti jäi vielä paljon jäljelle. Merja luki kirjaa riippumatossa meren loputon pauhu taustaäänenä.

Tero meni hiekkarannalle kuvaamaan siskontytölleen Emmalle syntymäpäiväkortin. Koiranpentu ilmestyi kuin tyhjästä seuraamaan Teron touhuja ja saikin Terosta hetkeksi leikkikaverin itselleen. Pikkuinen seurasi Teroa huoneemme ovelle asti. Kävelimme yhdessä sen kanssa takaisin rannalle, koska hotellialueelta se olisi joka tapauksessa saanut häädön. Se oli sen verran puhdas ja hyväkuntoinen, että taisi olla jonkun koira. Täällä koirat kuljeskelevat vapaina pitkin rantaa, mutta palaavat yöksi koteihinsa.

Merja pakkasi tavaroitamme. Tero kävi viereisessä hotellissa käyttämässä toimivaa wifi-yhteyttä tietokoneellamme ja lähettämässä hiekkaan kirjoitetun viestin Emmalle. Koiranpentu tupsahti jälleen paikalle, mutta kun kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota, se kyllästyi ja katosi hiekkarannalle.

Saatuaan toisen rinkoista lähes pakattua Merja koki ikävän yllätyksen. Toisen rinkan pohjalla liikuskeli torakka-heinäsirkka. Se oli se, joka edellisenä iltana oli piipittänyt. Merja ei sittenkään ollut kuvitellut huoneessa olevan vielä yksi näitä kammoörkkejä. Siihen jäi sen rinkan pakkaaminen, kunnes Tero tuli takaisin noin puoli tuntia löydöksen jälkeen. Hän oli jutellut naapurihuoneen nuorenparin kanssa. He olivat kertoneet löytäneensä pakatessaan kolme torakka-heinäsirkkaa laukuistaan.

Söimme iltapalaksi katkarapu-avokadovoileipiä. Tero kävi maksamassa majoitus- ja ravintolalaskumme sekä tilaamassa mototaksin meille aamuksi. Merjan viimeisteli pakkaushommat. Loppuillan luimme kirjoja.