Vapaaehtoistyö Intiwarayassissa

VILLA TUNARI, BOLIVIA

Intiwarayassi ottaa vastaan kaikki halukkaat vapaaehtoistyöntekijät, joita tulee eri puolilta maailmaa. Eniten tapasimme israelilaisia, hollantilaisia ja amerikkalaisia, mutta myös englantilaisia, australialaisia, espanjalaisia, ranskalaisia ja eri Pohjoismaista tulleita. Kokemusta eläintenhoidosta ei tarvitse olla. Kahden viikon työnteon hinta on 120-150 dollaria riippuen halutusta majoituksesta. Työ on raskasta ja sitä on paljon. Töitä tehdään 14 päivää putkeen klo 7.30-17/18. Työtunteja kertyy siis noin 70 per viikko.

Vapaaehtoistyöntekijät aloittavat aamunsa saapumalla Benitan kahvilaan aamiaiselle. Osa menee suoraan tekemään aamutoimia, kuten eläinten ruokintaa, omalle alueelleen ja tulee vasta sen jälkeen vuorotellen aamiaiselle kahvilalle. Jokainen maksaa kahvilaan 300 boliviaanoa (30 euroa) aloittaessaan työt. Tämän jälkeen rahaa ei tarvitse kuljettaa mukana kuin vasta viimeisenä työpäivänä, jolloin tilit tasataan. Syödessään tai juodessaan kahvilasta jokainen kirjoittaa ostoksensa ruutuvihkoon, josta Karen tilienhoitajana laskee kulutuksen joka päivä.

Kahvilassa saa aamiaiseksi esimerkiksi herkullisen letun banaani-täytteellä, kananmunasämpylän tai hedelmä-mysli-jogurttisekoituksen. Lounaaksi on lämmin kasvisruoka. Jääkaapissa on jatkuvasti juomia vedestä olueeseen. Tiskiltä löytyy suklaata ja keksejä. Töiden jälkeen voi tilata vaikkapa kananmunasämpylän tai muuta pientä. Kaikkien ruokien hinnat ovat edullisia. Aamiaislettu maksaa 40 senttiä, lounas 60 senttiä ja Sublime-suklaapatukka 30 senttiä. Olutpullon saa 60 sentillä ja vesipullon 30 sentillä.

Uudet vapaaehtoistyöntekijät viedään ensimmäisenä päivänä kiertokäynnille alueelle. Kierroksen laatu riippuu siitä, kuka vanhemmista vapaaehtoisista kierroksen vetää. Tarkoituksena on esitellä alue uusille työntekijöille ja kertoa, miten alueella toimitaan. Erityisesti painotetaan, että alueelle ei kannata tuoda mitään ylimääräistä eikä taskuissa saa olla työpäivän aikana mitään. Lisäksi kerrotaan, että klinikan eläinlääkärit auttavat kaikissa asioissa. Heiltä voi kysyä eläinten hoitoon liittyviä asioita. He myös antavat ensiavun mahdollisissa tapaturmissa.

Jokaisella hoitoalueella on oma ohjekansionsa johtavan eläinlääkärin, Luisin, toimiston luona. Ohjeiden laatu vaihtelee jonkin verran hoitoalueittain. Hoito-ohjeissa kerrotaan, miten eläimiä ruokitaan ja mitä muuta kyseisellä alueella pitäisi tehdä. Siellä on myös aikaisempien vapaaehtoistyöntekijöiden havaintoja ja kommentteja eläinten hoidosta. Varsinainen omaan hoitoalueeseen liittyvä perehdytys on siellä työskentelevien vapaaehtoisten vastuulla. Esittelykierroksella näytetään myös, että eläimille syötettävät hedelmät löytyvät Nenan talosta tien toiselta puolelta ja lihat jääkaapista nimikoituina eläinlajeittain.

Luisin toimistossa on kassakaappi, johon vapaaehtoistyöntekijät voivat jättää arvotavaransa. Luis on ainoa, joka tietää kassakaapin turvakoodin ja hän on siitä hyvin tarkka. Kukaan ei saa olla toimistossa hänen avatessaan kaapin.

Vapaaehtoistyöntekijöille on perustettu “tavaratalo”, josta voi pikkurahalla ostaa itselleen työvaatteet. Se on pieni varasto, jossa on muutama hyllyllinen housuja ja paitoja. Varastosta saattaa olla hankala löytää juuri sopivia vaatteita. Vaatteet likaantuvat ruumiillisessa työssä nopeasti, joten lähes kaikki vapaaehtoiset hyödyntävät “tavarataloa”. Kukaan ei välitä, jos vaatteet eivät ole ihan täydelliset. Oleellisinta on, että ne ovat käytännölliset. “Tavaratalosta” voi myös vuokrata itselleen kumisaappaat halutessaan.

Kaikki käytännön toiminta Intiwarayassissa pyörii vapaaehtoistyöntekijöiden varassa. Yksi vastaa majoituksista, yksi kahvilarahoista, yksi “tavaratalosta”, yksi työnjaosta, yksi vapaaehtoistyöntekijöiden tyytyväisyydestä jne. Vastuussa olevat henkilöt ovat yleensä olleet vapaaehtoisina vähintään kuukauden ja he työskentelevät jollain hoitoalueella hallintotyönsä lisäksi.

Jokainen voi kehittää toimintaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Intiwarayassi on hyvin itseohjautuva eli neuvonta ja kehitys lähtevät vapaaehtoistyöntekijöistä. Lisäneuvoja voi tarvittaessa kysyä eläinlääkäreiltä tai kauemmin alueella olleilta. Mikäli omalla hoitoalueella on tarvetta korjata jotakin tai parantaa eläinten oloja jollakin tavalla, pitää olla oma-aloitteinen ja selvittää, miten homman saa tehdyksi. Yleensä klinikalta, rakennusryhmältä tai joltain muulta hoitoalueelta löytyy ratkaisu ongelmiin. Jos ei löydy, niin aina voi kävellä itse kylään ostamaan tarvittavat tarvikkeet.

Jokaiselta vapaaehtoistyöntekijältä menee oma aikansa ymmärtää, miten systeemi toimii ja keneltä asioita kannattaa kysyä. Osaa ei kiinnosta kehittää toimintaa, vaan he tekevät vain sen mitä on pyydetty. Intiwarayassi tarvitsee kuitenkin nimenomaan kehittäjiä, jotka korjaavat ja parantavat asioita ennen kuin ne ovat rikki tai aiheuttavat ongelmia.

Ollessamme Machia-puistossa siellä oli 50-60 vapaaehtoistyöntekijää, joka hipoo paikan maksimimäärää. Sitä vastoin Ambua Arissa ei ollut riittävästi työntekijöitä. Vapaaehtoisten määrä vaihtelee paljon eri kuukausina. Välillä paikalla ei ole tarpeeksi tekijöitä. Silloin kehitystyö unohdetaan ja huolehditaan pääasiassa siitä, että eläimet saavat ruokaa. Suurin osa työntekijöistä on puistossa kahden viikon miniajan ja puumien ja oselottien kanssa työskentelevät vähintään kuukauden. Vain harva viettää paikalla useamman kuukauden, mutta tällaisia henkilöitä tarvittaisiin kipeästi lisää.

Työnjako on yhden vapaaehtoistyöntekijän vastuulla. Hän selvittelee jatkuvasti, millä hoitoalueella tarvitaan lisää työntekijöitä. Tilanne muuttuu kokoajan, koska osa vapaaehtoisista lopettaa kahden viikon jaksonsa syystä tai toisesta kesken tai vaihtaa työnjaosta vastaavan henkilön päätöksellä hoitoalueelta toiselle. Jokainen sitoutuu tullessaan olemaan kaksi viikkoa samalla hoitoalueella, jolle hänet silloin ohjataan. Joskus työntekijät kuitenkin vaihtavat alueelta toiselle joko omasta pyynnöstään tai tarpeen ilmetessä. Kokonaisuudessaan työnjako on monimutkainen prosessi, koska vapaaehtoistyöntekijöitä ja työtehtäviä on paljon. Osa hoitoalueista on suositumpia kuin toiset. Suurin osa haluaisi tehdä töitä apinoiden kanssa ja vain harva on kiinnostunut linnuista. Puumia ja oselotteja pääsee hoitamaan vain vähintään kuukauden sitoutumisella.


Vapaaehtoistyöntekijät järjestävät viikoittain varainkeruumielessä erilaisia illanviettoja. Pääkoordinaattorina näissä toimi espanjalainen Alfredo, joka oli tyttöystävänsä Lydian kanssa ollut Intiwarayassissa jo useamman kerran. Ensimmäisenä iltanamme oli virallinen kokous, johon osallistuivat vapaaehtoisten lisäksi paikan perustajat ja johtajat. Kokouksen jälkeen söimme illallisen hotellimme ravintolassa. Eräänä toisena iltana matkasimme kaikki takseilla muutaman kilometrin päässä metsän keskellä sijaitsevaan hienoon hotelliin, jossa niin ikään söimme maittavan (joskin todella hitaasti tarjoillun) illallisen. Viimeisenä työpäivänämme osallistuimme grillijuhliin, jotka pidettiin Copacabana-nimisen majapaikan pihamaalla. Jokainen maksaa illallisille ja juhliin osallistumisesta. Tilaisuuksien voitot käytetään Intiwarayassin hyväksi.

Video: osa apinoista kiipeili vapaina puissa