Bolivialaista byrokratiaa

SUCRE, BOLIVIA

Hoidimme tänään lukuisia käytännön asioita, kuten haimme pyykit pesulasta. Saimme jälleen vaatteet hyvässä kunnossa takaisin ja pilkkahintaan. Ostimme torialueelta pattereita taskulamppuumme, kaikenlaista naposteltavaa, mehua, vettä, hedelmiä ja Terolle bolivialaisen rannenauhan. Lisäksi poikkesimme jälleen Para Ti -suklaamyymälään hakemaan uuden annoksen käsintehtyjä suklaakonvehteja.

Lueskelimme aamupäivällä netistä eri vapaaehtoistyöpaikkojen sivustoja. Intiwarayassi kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta. On hyvin todennäköistä, että suuntaamme sinne noin viikon kuluttua.

Vaelsimme ympäri Sucrea etsimässä maahantulotoimistoa, koska meidän piti saada lisäaikaa Boliviassa oleskeluun. Suola-aavikkoretkellä ylittämältämme raja-asemalta annettiin vain 30 päivää ja oletamme viipyvämme vähän pidempään. Opaskirjassamme maahantulotoimisto on merkitty karttaan väärin, joten jouduimme kyselemään useamman kerran, mistä toimisto löytyy. Lopulta erään matkatoimiston virkailija näytti meille oikean talon, mutta kertoi samalla että toimisto on lounastauolla.

Kävimme lounaalla Locot's Cafessa, jonka ruoka oli Teron mielestä loistavaa ja Merjan mielestä ihan syötävää. Locot's on matkailijoille suunnattu ravintola, muttei niin suosittu kuin Joyride.

Lounaan jälkeen kävelimme takaisin maahantulotoimistolle. Kyseisessä talossa ei ole mitään kylttiä, joka kertoisi sen olevan maahantulotoimisto eikä ovessakaan lue mitään. Onneksi ovi oli auki ja näimme erään virkailijan pöydällä kyltin, jossa luki “Migration Office”. Astuimme sisään. Ystävällinen virkailija kysyi asiaamme ja kertoi meidän tarvitsevan kopiot passiemme tietosivusta ja siitä sivusta, jossa on Bolivian leima. Meidän tuli itse hankkia kopiot. Niinpä kävelimme parin sadan metrin päässä olevaan kauppaan, jossa sai otettua kopioita.

Palasimme takaisin toimistolle. Odottelimme hetken sopivan virkailijan saapumista. Hän oli edellistä huomattavasti tylympi ja kertoi, että jokainen sivu pitää olla kopioituna erillisellä paperilla. Olimme ottaneet kopiot kahdelle paperille neljän sijasta. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palata takaisin kopiointiliikkeeseen ja ottaa uudet kopiot. Onneksi siitä oli enemmän vaivaa kuin rahanmenoa. Koko rumba maksoi meille 0,30 euroa.

Jälleen palasimme takaisin maahantulotoimistolle. Tällä kertaa tiskin takana istui mukava nainen, jolle mikään ei tuntunut olevan ongelma. Hän tuskin olisi lähettänyt meitä ottamaan kopioita uudelleen. Hän katsoi listastaan, että suomalaiset saavat oleskella Boliviassa 90 päivää ilman viisumia ja leimasi passimme 90 päivän oleskelua varten. Yllätykseksemme leimat eivät maksaneet mitään. Kiitimme ja poistuimme. Loppujen lopuksi yksinkertaista, kunhan ensin löytää oikean paikan ja oikean virkailijan. Kokonaisuudessaan puuhaan meni puoli päivää.

Varasimme AeroSurilta lentoliput Sucresta Cochabambaan maanantaille. Emme haluaisi olla ihan niin kauan Sucressa, mutta emme myöskään halua lähteä matkaan yöbussilla. Lento on myös mielestämme naurettavan halpa.

Tero uskaltautui leikkauttamaan hiuksensa ensimmäistä kertaa matkamme aikana. Parturi-kampaamo oli moderninoloinen. Kampaaja leikkasi hiukset kokonaisuudessaan saksilla käyttämättä lainkaan konetta. Olimme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen. Hiustenleikkuu maksoi kolme euroa eli hiukan ovat tällaiset palvelut halvempia Boliviassa kuin Suomessa.