Upea maisemalento Calamaan

SANTIAGO – CALAMA, CHILE

Vietimme rauhallisen aamun hotellilla. Otimme metron Pajaritos-asemalle, jossa siirryimme lentokenttäbussiin. Kokonaisuudessaan matka kesti yli tunnin, mutta kaikki meni yllättävän sujuvasti. Olimme jopa lentokentällä vähän turhan aikaisin. Hoidettuamme lähtöselvityksen söimme lounaan. Ravintolan vieressä oli mielenkiintoinen matkalaukkutaideteos.

Menimme hyvissä ajoin turvatarkastukseen. Tarkastaja syynäsi erityisen tarkkaan toisen reppumme. Sieltä löytyi linkkuveitsi, jonka Merja oli epähuomiossa unohtanut käsimatkatavaraan. Pohdimme hetken tarkastajan kanssa, mitä veitselle tehdään. Loppujen lopuksi päädyimme pudottamaan sen teräaseille tarkoitettuun laatikkoon lukuisten linkkuveitsien ja saksien sekaan. Merja otti veitsen menetyksen aika raskaasti. Olihan sen kulkenut mukanamme jo yli kymmenen vuotta. Olimme saaneet sen häälahjaksi Merjan silloisilta työtovereilta. Onneksi meillä on sentään toinen vastaava linkkuveitsi kotona tallessa.

Lentomme lähti neljän maissa iltapäivällä jonkin verran aikataulusta myöhässä. Meillä oli hyvät paikat koneen oikealla puolella. Lähtiessämme näimme vuorten ympäröimän Santiagon kaupungin, joka peittyi kuitenkin lähes kokonaan savusumuun. Maisemat olivat koko matkan aivan käsittämättömän hienot. Santiagosta lähtiessämme saimme katsella Andien korkeimpia vuoria. Matka jatkui erämaan yllä.

Teimme lyhyen välilaskun Antofagastan lentokentälle. Noustessamme jälleen yläilmoihin kiersimme kentän ennen kuin lähdimme suuntaamaan kohti Calamaa. Ihmetykseksemme emme laskeutuessa emmekä noustessa nähneet varsinaista Antofagastan kaupunkia, vaikka sen pitäisi olla lähes 300 000 asukkaan kaupunki. Opaskirjamme mukaan se sijaitsee 25 kilometriä lentokentältä.

Saavuimme Calamaan auringon juuri alkaessa laskea. Lentokentällä oli tarjolla minibussipalvelu San Pedro de Atacaman hotelleihin. Hetken mietinnän jälkeen otimme palvelun vastaan maksaen 12 euroa per henkilö. Bussi ajoi kauniiden erämaamaisemien halki ohittaen muun muassa Kuulaakson auringon juuri laskiessa. Saavuimme Sumaj Jallpa -hostelille, kun oli jo aivan pimeää.

Saimme mukavan huoneen. Kävimme ostamassa viereisestä kioskikaupasta Knorrin pussikeittoa ja tonnikalaa, joista väsäsimme ilta-aterian hostelin keittiössä. Samalla juttelimme mukavan keski-ikäisen saksalaispariskunnan kanssa, jotka pitivät San Pedro de Atacamaa vähän turhan turistoituneena pikkukylänä.