Paluu sivistyksen pariin

SAN PEDRO DE ATACAMA, CHILE

Kerättyämme tavaramme mukaan kävelimme rauhallisesti noin kilometrin matkan Sumaj Jallpa -hosteliimme. Rinkkamme ja arvotavaramme oli viety samaan huoneeseen, josta lähdimme. Tuntui, että lähdöstämme oli ikuisuus, vaikka se oli vasta eilen. Emme odottaneet mitään muuta kuin pääsyä suihkuun.

Harmiksemme hostelin emäntä Paola kertoi, että vesi on vähissä. Voimme kyllä mennä suihkuun, mutta vettä pitää käyttää säästeliäästi. Yllättävän vähällä vedellä saa peseydyttyä tyydyttävästi. Kaiken lisäksi tarjolla oli vain kylmää vettä, mutta sekin tuntui hyvältä pölyisen autiomaan jälkeen.

Tero haki kadun toisella puolella olevasta pikku kaupasta Knorrin pussikeiton, sipulia ja mehua. Valmistimme vaatimattoman ateriamme hostelin keittiössä, jossa pörräsi myös muita asukkaita. Juttelimme itävaltalaismiehen kanssa. Hän kertoi heillä olevan pieni koiranpentu huoneessaan. He löysivät Ushuaiaksi ristimänsä pennun Rio Gallegoksesta Argentiinasta ja se on kulkenut heidän mukanaan siitä lähtien. Joissain majapaikoissa on ollut ongelmia pitää pentua ja siksi he eivät enää kysy, vaan ottavat sen huoneeseensa salaa. He ovat ostaneet auton, jotta pystyvät pitämään koiran mukanaan.

Suurimpana ongelmana on, miten ihmeessä he saavat pikku Ushuaian Eurooppaan. Pariskunnan omat lennot ovat Limasta Miamin kautta Wieniin, joten koiran mukaanottaminen ei missään tapauksessa onnistu. He yrittävätkin löytää jonkun, joka olisi menossa Buenos Airesista suoraan johonkin Euroopan Unionin maahan. Tilanne on täysin auki. Ushuaia on kerrassaan hurmaava pentu, joten toivotamme sille onnea matkaan.

Lopenuupuneina painumme nukkumaan noin klo 23.30 dunkadunka-musiikin kaikuessa jostain lähitienoon bileistä. Olisi mukava mennä katsomaan, mutta väsymys vie voiton.