Kauniita maisemia ja vege-ruokaa

EL BOLSON – BARILOCHE, ARGENTIINA

Rauhallisten aamutoimien jälkeen hyvästelimme El Saucon sydämellisen emännän Bettyn. Lähdimme kimpsuinemme kampsuinemme ostamaan bussilippuja Via Barilochen toimistosta, jossa oli jonkin verran jonoa. Jono ei ollut pitkä, mutta se eteni toivottoman hitaasti. Seuraava Barilocheen lähtevä bussi oli täynnä, joten saimme liput vasta klo 13.45 bussiin.

Meille jäi melkein kolme tuntia odotusaikaa. Hengailimme puistossa lauantain markkinahumua katsellen ja kirjoja lukien. Oli miellyttävän lämpöinen kesäsää. Ennen lähtöä oli vielä pakko päästä Jaujaan dulce de leche -jäätelölle. Taivaallisen hyvää...

Mukavassa bussissa istuimme tällä kertaa alakerrassa. Tie oli hyväkuntoinen. Se kiemurteli kuvankauniista laaksosta toiseen vuorijonojen välissä. Aika kului nopeasti hienoja maisemia katsellen ja evääksi ostamiamme porkkanoita ja keksejä popsien. Kesken kaiken bussi pysähtyi ja rajavartijanoloiset herrat astelivat yläkertaan. Muutama bussimme matkustaja pyydettiin ulos ja heidän tavaroitaan kaiveltiin noin puolisen tuntia muiden istuessa bussissa ihmettelemässä. Ulkona hyöri huumekoira, joten ilmeisesti kyseessä oli huumeratsia. Koira kävi nuuhkimassa myös ruumassa olevat matkatavarat. Loppujen lopuksi ei ilmeisesti löytynyt mitään, koska kaikki palasivat takaisin bussiin ja matka jatkui.

Kahden ja puolen tunnin kuluttua saavuimme Barilochen vilkkaalle linja-autoasemalle, josta pääsi näppärästi vaihtamaan Argentiinan ainoaan junaan Barilochesta Viedmaan. Nahuel Huapi -järveltä kävi kylmä tuuli linja-autoasemalle. Laukkujen saaminen kesti todella kauan ja Tero meinasi jäätyä shortseissaan. Merja kävi sillä aikaa selvittämässä turisti-infosta, miten asemalta pääsee Barilochen keskustaan. Hän sai kunnon kartan ja selkeät ohjeet.

Linja-autoaseman ulkopuolelta meni lukuisia paikallisbusseja neljän kilometrin päässä sijaitsevaan keskustaan. Köröttelimme bussilla ison sairaalan ohi, jonka jälkeen jäimme pois. Kipusimme pitkät portaat ylös kukkulalle, josta löysimme hostelin, johon olimme ajatelleet majoittua. Onneksemme heiltä löytyi huone emmekä joutuneet etsimään majoitusta sen pidempään.

Tulimme Barilocheen pääasiassa opiskelemaan espanjaa. Olimme varanneet muutama päivä aikaisemmin viiden päivän espanjankurssin La Montana -koulusta. Koulu sijaitsi parin sadan metrin päässä hostelista, johon majoituimme. Emme olleet täysin tyytyväisiä hosteliimme, joten kävimme katselemassa ympäristön muita majapaikkoja. Päädyimme varaamaan maanantaista eteenpäin huoneen Bariloche hostelista. Vahvistimme varauksen maksamalla puolet kolmesta yöstä.

Kävimme Barilochen turisti-infossa tiirailemassa esitteitä kaikesta mahdollisesta mitä kaupungissa ja sen ympäristössä voi puuhailla. Infon edessä olevalla aukiolla sattui olemaan jokin kulttuuritapahtuma, joten kuuntelimme hetken soul-funk -bändiä ja kummastelimme parin teinitytön intialaistanssia. Siinä vaiheessa muistimme Teron kadonneen villapaidan ja suuntasimme Chalten Travelin toimistoon. Siellä istui mukava ja hyvin englantia puhuva nuori mies, joka kertoi että yleensä kadonneet tavarat päätyvät kyseiseen toimistoon. Mutta juuri nyt sinne oli tullut vain yksi takki. Hän lupasi vielä kysäistä bussikuskilta ja pyysi meitä tulemaan seuraavana päivänä uudestaan.

Kello oli jo yli seitsemän illalla, joten nälkä kurni vatsassa. Valitsimme opaskirjastamme hyvältä kuulostavan El Vegetariano -ravintolan, joka sijaitsi muutaman korttelin päässä pääkadulta. Saavuimme ravintolan eteen klo 19.45 vain huomataksemme sen aukeavan vasta kello 20. Voi itku, miksi argentiinalaisten pitää syödä niin myöhään. Odottelimme 15 minuuttia viereisessä puistossa, kunnes kahdeksalta menimme koputtelemaan ravintolan ovelle. Tarjoilija päästi meidät sisään, vaikka he eivät olleet ihan vielä valmiina.

Tarjoilija selitti, että illallisvaihtoehtoja oli tasan yksi – kasvisruokalautanen. Se sopi meille. Lisäksi tilasimme pullollisen viiniä. Odotellessamme söimme tuoretta leipää herkullisen levitteen kera. Ruokakin tuli kohtuullisessa ajassa. Se oli ihan ok, mutta olisimme kaivanneet lisää mausteita niin kuin lähes aina argentiinalaisissa ravintoloissa. Lautasella oli muun muassa soijapihvi, mykyjä, maissinjyviä ja papumuhennosta.

Tero vietti loppuillan taistellen hostelimme tietokoneen nettiyhteyden kanssa aivan huoneemme ulkopuolella kellarikerroksessa. Yläkerrassa olisi ollut toimiva wifi-yhteys, mutta se selvisi meille vasta seuraavana päivänä.