Tipping is NOT a city in China

ARGENTIINA

Varsinkin ravintoloiden palveluita käyttäessämme pohdimme, pitäisikö jättää juomarahaa ja mikä olisi sopiva summa. Tämän jutun oivaltava otsikko on bongattu pienen ravintolan kassan tippikulhosta, jonne heitimme roposen pilke silmäkulmassa.

Suomalaiselle tippaaminen on edelleen suhteellisen vierasta, koska asiakaspalvelukulttuuriimme ei lähtökohtaisesti kuulu juomarahan antaminen. Palvelumaksun oletetaan sisältyvän hintaan. Jos se vielä erikseen mainitaan laskussa, sitä pidetään juomarahana. Tämä ei tarkoita, etteikö tippiä voisi ja pitäisi antaa varsinkin jos palvelu on ollut erityisen hyvää. Toivomme kuitenkin etteivät tarjoilijat Suomessa rupea odottamaan asiakkailtaan aina tippiä - palvelutasosta riippumatta.

Olemme monesti keskustelleet tippikulttuurista eri ihmisten kanssa. On varsin mielenkiintoista huomata kuinka paljon suhtautumisissa on eroja. Ihmiset voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään:

1) Jätän melkein aina tippia (pari euroa tai enemmän)
2) Annan tippiä harkitusti (harvoin ja/tai vähän)
3) En anna tippiä koskaan

Itse edustamme ryhmää kaksi. Opaskirjat neuvovat yleisesti jättämään tippiä jopa 10% loppusummasta. Ravintolakäyntimme Argentiinassa maksavat keskimäärin 70 pesoa, mikä tekee noin 15 euroa. Mikäli annamme tippiä tapanamme on pyöristää loppusumma tai jättää pöytään muutama peso (noin 0,50 euroa). Tämä on on mielestämme sopiva juomaraha maassa, jossa hintataso on paljon alhaisempi kuin Suomessa. Tiedoksi: moni paikallinen syö noin 15 pesolla per päivä.

Tipin antamista perustellaan usein sillä, että tarjoilijoilla on huono palkka. Joskus kuulee sanottavan, etteivät tarjoilijat saa yhtään palkkaa vaan joutuvat elämään pelkillä tipeillä. Mene ja tiedä. Meitä lähinnä mietityttää, montako asiakasta tarjoilija keskimäärin palvelee vuoronsa aikana, montako prosenttia asiakkaista maksaa tippiä ja paljonko on arvoltaan keskimääräinen tippi?

Jos esim. 8 tunnin vuoron aikana palvelee 100 asiakasta joista 50% jättää 2 pesoa, niin tipin osuudeksi kertyy vuoron aikana 100 pesoa (noin 20 euroa).

Suurimmat ylilyönnit näkee ns. turistiravintoloissa, jonne pakkautuvat paksun lompakon omaavat seurueet. Näissä paikoissa laskuun saatetaan jopa lyödä iso punainen leima, jossa lukee selvästi The tip is not included. Voisihan tuon asian tuoda esille hieman hienotunteisemminkin, mutta ilmeisesti tarjoilija voi näin saada kerättyä kerralla driksaa mojovat 100 pesoa mikäli pöydässä olevat noudattavat orjallisesti 10 prosentin sääntöä. Moni turisti ei huomaa, että lasku sisältää yleensä jo 2-3 pesoa palvelumaksua per henkilö.

Tero on kehitellyt käyntikortti-ideaa. Kantavana ajatuksena on jättää ravintolan pöytään kiitokseksi kortti, jossa luvataan antaa hänen tippinsä hyväntekeväisyyteen, esim. PETAlle.