Sateinen rantakaupunki

VIEDMA – PUERTO MADRYN, ARGENTIINA

Kello on 10 ja istumme jälleen bussissa. Argentiinassa tuntuu riittävän pitkiä bussimatkoja, joilla on tylsät maisemat. Tällä viiden tunnin reissulla Viedmasta Puerto Madryniin oli koko matkan samanlainen maisema. Matkan varrella pysähdyttiin muutamassa pikkukaupungissa, joissa ei ollut asvaltoituja teitä lainkaan.

Tällä kertaa bussi oli ns. semi-cama eli penkkejä ei saanut ihan niin makuuasentoon kuin cama-bussissa. Istuimme aivan takana, jossa oli jälleen voimakas ilmastointi. Lisäksi bussissa oli patterit päällä täydellä teholla. Aika omituinen yhdistelmä. Troija-elokuva esitettiin englanninkielisellä äänellä ja espanjankielisellä tekstityksellä. Ääntä oli hankala kuulla, joten ihan kunnolla emme taaskaan päässeet nauttimaan elokuvasta.

Tällä kertaa bussissa oli myös lounastarjoilu. Meille annettiin ensin tarkoitukseen suunnitellut muoviset tarjottimet. Sen jälkeen tarjottiin kaikille Pepsiä ja viimeiseksi lykättiin tarjottimelle lentokonetyyppinen ateria, johon kuului mm. kylmä leivitetty pihvi ja riisiä sekä piirakka jälkiruoaksi. Ei erityisen houkuttelevaa, joten jätimme pääasiassa väliin.

Saavuttuamme sateiseen Puerto Madryniin Merja jäi kuumeisen oloisena odottamaan tavaroiden kanssa varsin mukavalle linja-autoasemalle. Tero lähti etsimään hotellia sateen yltyessä. Hän löysi pari vaihtoehtoa, joiden lähistölle otimme taksin. Päädyimme lähimpään mahdolliseen hotelliin, joka osoittautui hyväksi.