Ratsastus satumetsässä

USHUAIA, ARGENTIINA

Eilisen löhöilypäivän jälkeen on mukava taas saada elämään vähän säpinää. Olemme varanneet iltapäivälle neljän tunnin ratsastusretken. Taksi hakee meidät majapaikastamme klo 14.30 viiden kilometrin päässä sijaitsevalle hevosfarmille. Meidät vastaanottaa hyvännäköinen intiaaninoloinen mies, Ray. Hän on retkemme opas ja antaa Merjalle argentiinalaistyyliin tervehdyssuukon poskelle. Ray puhuu hyvää englantia ja ohjaa meidät hevosten luo.

Paikalla on jo kaksi hollantilaisnaista, joista toinen on töissä Argentiinan matkoihin erikoistuneessa matkatoimistossa. Saamme hevoset allemme ja pieni ryhmämme lähtee matkaan. Tyypilliseen tapaan kypäriä ei ole tarjolla. Hevosia ratsastetaan yhdellä kädellä ja pääasiassa äänimerkeillä, joita emme oikein osaa. Menemme rauhallista käyntiä Calafate-marjapensaiden reunustamaa polkua. Välillä Ray tekstailee kännykällään, joka on mielestämme hieman häiritsevää, koska silloin hän ei täysin keskity oppaan rooliinsa. Kukkulan rinteellä pysähdymme hetkeksi näköalapaikalle ihailemaan Ushuaiaa.

Siirrymme satumetsän varjoon. Ray ratsastaa edellämme lumenvalkoisella ratsullaan kuin satujen prinssi kannustaen välillä hevostaan pienellä polulla ottamaan muutaman juoksuaskelen. Hevoset ovat lihaksikkaita ja vahvoja. Tunnemme, että voimme luottaa ratsujemme varmajalkaisuuteen paikoin vaikeakulkuisessa maastossa.

Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit. Vihreä aarniometsä, sininen meri ja lumihuippuiset vuoret. Huokailemme ihastuksesta ja nautimme rauhallisesta menosta. Tahti vaihtuu lyhyeen ravipätkään aina juuri sopivasti, kun käynti alkaa kyllästyttää. Hevoseni keinuu sulavasti allani. Miten sillä voikin olla näin pehmeä ravi? En millään muista hevoseni nimeä. Teron hevonen on Kolo (tai siltä se ainakin meistä kuulosti).

Hevoset joutuvat todella tekemään töitä tässä maastossa, Monte Susanan rinteillä. Polku kiemurtelee metsässä ylös alas. Välillä hevoset pohraavat polvia myöten mudassa. Välillä ne joutuvat varomaan askeliaan kivikossa tai ylittämään polun yli kaatuneita puunrunkoja.

Yllättäen metsikköaukealla seisoo hevonen, joka lähtee karkuun meidät nähdessään. Seuraavassa mutkassa sen seuraan liittyy muutama muu hevonen. Ne liikkuvat ihmeen ketterästi mäkisessä metsämaastossa. Ray kertoo hevosten kuuluvan meidän ratsujemme kanssa samaan laumaan. Ne päästetään aina välillä juoksemaan vapaana. Emme saa selville, miten he saavat ne taas kiinni niin hankalassa maastossa.

Parin tunnin ratsastuksen jälkeen saavumme merenrannalle. Toisella rannalla olevat vuoret kuuluvat Chilelle. Aurinko paistaa kirkkaasti. Lämpötila on juuri sopiva, noin 20 astetta. Täydellinen sää, täydellinen tunnelma.

On aika laukata. Näyttää siltä, ettei Ray tee mitään, mutta hänen hevosensa nousee kauniiseen laukkaan kadoten rantapusikkoon kapealle polulle. Toinen hollantilaisnaisista seuraa perässä, mutta minulla on ongelmia. Hevonen lähtee kyllä raviin ja laukkaankin, mutta miten ihmeessä saisin sen pysymään laukassa, kun jalkani jumittuvat polun reunan pusikoihin. Hemmetti, menetän mahdollisuuteni... ja taisin samalla hidastaa myös Teron ja toisen hollantilaisnaisen menoa. Noloa.

Saavumme kauniille ruohoaukiolle, jossa otamme valokuvia. Puiden siimeksessä nautimme Rayn laukustaan taikomat voileivät ja teetä sekä mielenkiintoisia paikallisia herkkuja jälkiruoaksi.

Hevoset popsivat ruohoa ja Ray keskustelee hollantilaisten kanssa ruohonpoltosta. Me toteamme, että Suomessa luotetaan pääasiassa alkoholin voimaan juhlittaessa. Uutisissa kerrottiin juuri hollantilaisen oikeistolaispoliitikon hullusta ideasta tehdä Muhammedista elokuva. Se on herättänyt paljon keskustelua jo ennen valmistumistaan, koska sen odotetaan raivostuttavan muslimit. Hollantilaisnaiset eivät tienneet asiasta sen enempää kuin mekään, mutta toivotaan ettei elokuva valmistuttuaan nostata terrorismiaaltoa Euroopassa.

Laukkaamme läheiselle kukkulalle, josta jatkamme kukkulan viertä takaisin rannalle. Viemme hevoset hetkeksi veteen, jota ne eivät tunnu aristelevan lainkaan. Lähdemme samaa reittiä takaisin kuin tulimme, mutta käytämme hieman eri polkuja ja juoksutamme hevosia vähän enemmän. Retki on erittäin onnistunut.

Alla lyhyt video Merjasta hevosen selässä meren rannalla:


Päivän lounasruokapaikka:
Marco Polo -ravintola Ushuaian keskustassa, kallis ja huono ruoka: Merjalla voissa uiva taimen vetisillä vihanneksilla höystettynä ja Terolla ylikypsä kasvislasagne.