Lähtö – miksi se on viime kädessä niin vaikeaa

ARABIANRANTA, HELSINKI, SUOMI

Päätös matkasta syntyi jo pari vuotta sitten. Viime kesänä vahvistimme lähdön työnantajillemme ja loppu onkin ollut järjestelyjen aikaa. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut melkoista hässäkkää, jotta kaikki muistilistalla olevat asiat on saatu hoidettua. Vasta viimeisen viikon aikana matka on tuntunut todelliselta.

Merjalla lähtötunnelmat ovat aina ristiriitaiset. Olisi sittenkin helpompi vain jäädä kotiin. Mitä jos ei lähdettäisikään. Käperrytään vaan omaan sänkyyn ja nautitaan laiskottelusta ilman suurempia ongelmia. Hassua, miten oma mieli toimii juuri ennen lähtöä. Turvallisuushakuisuus nostaa päätään ja lähtö tuntuu vaikealta. Tunne menee ohi, kun istutaan koneessa ja ollaan oikeasti menossa. Kukapa sitä oikeasti haluaisi jättää elämänsä seikkailun väliin?

Viiden kuukauden reissu vaatii melkoisesti enemmän järjestelyjä kuin lähtö parin viikon lomamatkalle. Etelä-Amerikkaan tarvitsee kaikenlaisia varusteita villapaidoista bikineihin, sillä sääolot vaihtelevat paljon Andeilta Galapagokselle liikuttaessa. Teimme ison määrän hankintoja vaatteiden ja varusteiden osalta, jotta meillä on mukana kevyttä mutta lämmintä vaatetusta ja kevyttä, mutta tarvittavat vaatimukset täyttävää tekniikkaa. Lisäksi piti hankkia mm. lisämatkavakuutus, koska tavallinen vakuutus on voimassa vain kolme kuukautta kestävillä matkoilla. Iso menoerä olivat myös rokotukset ja erilaiset ensiapu- ja lääketarvikkeet.

Asuntomme saimme lopulta vuokrattua Teron entiselle työkaverille. On tärkeää, että voimme luottaa vuokralaiseen. Onhan kyseessä oma kotimme ja suurin osa tavaroistakin jäi sinne. Yksi päivä kului joka tapauksessa kaappien tyhjentämisessä ja tavaroiden viemisessä varastoon ja vanhemmille.

Viimeinen päivä sujui pakkaamisen merkeissä. Käsittämätön määrä tavaraa piti saada mahtumaan rinkkoihin ja reppuihin. Yllättäen mitään ei kuitenkaan tarvinnut karsia enää pakkausvaiheessa eikä painokaan tuottanut ongelmia.